torstai 2. kesäkuuta 2016

Seitanpata porisee

Enpä tiennyt jokin aika sitten, mitä on seitan. Enpä olisi myöskään uskonut, että vielä valmistaisin sitä itse!

Nyt tiedän, että seitan on ruokaa, ja tarkemmin sanottuna kasvisruokaa. Olen miettinyt ja miettinyt, että pitäisi ruveta harjoittelemaan kasvispöperöiden valmistamista, jotta lihan kulutuksemme vähenisi edes hiukan, mutta useimmiten se on jäänyt miettimsen asteelle. Tällä kertaa oli jo melkein pakko saada ateria aikaiseksi, sillä olin käynyt aiemmin ostamassa seitanin pääraaka-aineet - gram- ja gluteenijauhot sekä savupaprikamausteen - Punnitse&Säästä-liikkeestä (mainittakoon loistava palvelu Tampereen Hämeenkadun puodissa, johon menin vailla muistikuvaa siitä, mitä olin ostamassa!). Olin myös joutunut lahjonnan kohteeksi saatuani hyvältä ystävältä lahjaksi muun muassa härkäpapupastaa. Näistä saisi jo jotain aikaiseksikin!

Respetit löysin netistä, ja päätin yhdistää seitanin löytämäni lehtikaalipastan kanssa samaksi sörsseliksi. Seitanin valmistusohje löytyi chocochili-blogista. Se näytti monimutkaiselta, mutta olikin yllättävän helppo tehdä. Ainoa miinus oli ärsyttävän tahmainen taikina, kun en muutenkaan tykkää leipomisesta... Marinoin seitanin ehdotetulla Jerk-marinadilla vuorokauden ajan. 

Seitan porisee keitinliemessä. Päädyin leikkaamisen sijaan repimään taikinasta pieniä nökäreitä suoraan liemeen.
Marinadi oli hyvää, ja sopisi varmasti lihallekin. Ehkä saan joskus aikaiseksi kokeilla!

Lehtikaalipastan ohje tuli vastaan Lempeää Vihreää-blogista, nimenomaan härkäpapupastasta valmistettuna. Tein pastaa tupla-annoksen, jotta siitä riittäisi koko perheelle vaikka toiseksikin päiväksi. Seitanin lisäsin pastareseptiin sipulien kuullotuksen jälkeen, ja ruskistin niitä hiukan. Lopun pastan valmistin ohjeen mukaan,  mutta ilman pekaaniparmesaania, jota suositeltiin.

Valmis pöperö näytti aivan liharuualta, ja juuri kylässä oleva vieras kysyikin, onko tässä kanaa!

Makua en voi kuvailla suorastaan loistavaksi; olen parempiakin ruokalajeja syönyt. Arkiruokana tämä oli kuitenkin mukiinmenevää. Samoilla linjoilla olivat perheen miehetkin, joista toinen (se pienempi) äänesti puheettomasti vain syömällä reippaasti monta haarukallista... Seitania tuli tehtyä tuplasti ohjeen mukainen määrä, ja puolet laitoinkin pakkaseen. Ehkä seuraavaksi käytän sitä lihankorvikkeena jossain tutussa laatikkoruuassa!